Työttömyys, viina, kirves ja perhe

Yliopisto-lehti 6/2008

Kysyimme, mistä johtuu väkivalta. Miksi suomalainen lyö? Rauhoittaako astalon kanssa riehuvaa humalaista muu kuin virkavalta?

Aggressio on voima, jonka tavoitteena on saavuttaa jotakin. Tasapainoinen ihminen osaa kanavoida aggressionsa: hän kilpailee, kisailee, ottaa mittaa.

Toisten aggressio purkautuu toisin. Yksi sanoo ilkeästi, toinen lyö. Kolmas tarttuu kättä pidempään ja tappaa.

Aggressiivinen käyttäytyminen on aina häiriö, psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo.

- Itsehallinnan ja itsekontrollin puute kumpuaa opitusta mallista. Väkivaltaan turvautuja ei ole oppinut aggression kontrolloimiseen muita keinoja, eivätkä moraalinormit ohjaa hänen käytöstään.

Lapselle ei ole riittävän selvästi osoitettu, mikä on oikein ja mikä väärin. Vakavimmillaan aggressiivisuus on osoitus häiriintyneestä, ajan mittaan vahvistuneesta psyykkisestä kehityksestä.

Onko väkivaltaan turvautuja itse joutunut kokemaan väkivaltaa? Ei välttämättä.

- Väkivallan käyttö on kuitenkin ollut siihen turvautujan ympäristössä hyväksytty malli. Sitä on ehkä jossain määrin ihannoitukin, Keltikangas-Järvinen arvioi.

Professori uskoo, että opitusta käyttäytymismallista voi myös oppia pois. Yksilön väkivaltaisuutta voidaan vähentää ja jopa estää, kunhan työ alkaa riittävän varhain.

- Jos ihminen tottuu käyttämään väkivaltaa ja pääsee sen avulla riittävän kauan päämääräänsä, mallia on vaikea vaihtaa. Aikuiselle se alkaa jo olla vaikeaa.

Parasta viihdettä?

Miten suomalainen nykykulttuuri suhtautuu väkivaltaan? Virallisesti sitä ei suvaita. Eikä se aina näy eikä tunnu arjessa. Harva meistä joutuu kohtaamaan päivittäin väkivaltaa.

Elokuvissa ja tietokonepeleissä väkivalta kuuluu asiaan. Miten viihteellisen väkivallan katselu meihin vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään? Lisääkö väkivallan katsominen väkivaltaa?

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan väkivaltaviihde lisää väkivallan suvaitsemista, sillä psyykkinen koneistomme mukautuu herkästi. Kun meidät altistetaan tietyntyyppisille ärsykkeille, ärsytyskynnyksemme nousee.

- Väkivaltaviihde ei välttämättä tee ihmisiä väkivaltaisiksi, ellei heillä ole siihen viittaavaa häiriötä. Se kuitenkin antaa väkivallalle yleisen hyväksynnän. Silloin sellaisetkin, jotka eivät itse väkivaltaan turvaudu, pitävät sitä ymmärrettävänä. Ja yleisen hyväksynnän turvissa on helppo toimia.

Kun kaksi lasta tappelee, paljon väkivaltaelokuvia nähnyt, paikalle tullut kolmas lapsi ei reagoi asiaan mitenkään. Vähän väkivaltaa nähnyt lapsi taas hätääntyy ja menee joko itse väliin tai hakee aikuisen apuun. Aikuisistakin ne, jotka eivät ole katsoneet paljon väkivaltaelokuvia, kokevat väkivaltaa nähdessään epämiellyttäviä tuntemuksia. Kuvottaa, huimaa, sydän hakkaa. Paljon väkivaltaa katselleilta samanlaisia reaktioita ei enää tavata.

Samaa sukua

Kyllä, alkoholilla on Suomessa todellakin osuutta asiaan. Lehtien pikku-uutiset ovat totista totta. Tappoon päätyvä sanaharkka alkaa ravintolaillan jatkoilla tai yöllä nakkikioskin jonossa. Ärsyke on usein lähes olematon, väärä ilme tai sana riittää. Suomessa lähes kaikki raa'at väkivallanteot tehdään humalassa ja hetken mielijohteesta, oikeuspsykiatrian professori Matti Virkkunen kertoo.

- Vaikka alkoholilla on normaalisti rauhoittava ja rentouttava vaikutus, joillakin käyttäjillä se laukaisee väkivaltaisen käyttäytymismallin ärtyneessä, usein muistamattomassa tilassa.

Kenestä tahansa alkoholistista ei kuitenkaan tule tappajaa. Tekijöillä on lähes aina taustallaan vahvasti suvuittain kulkeva niin sanottu kakkostyypin alkoholismi. Sitä potee 30-40 000 suomalaista, kymmenisen prosenttia alkoholisteista. Valtaosa heistä on miehiä.

- Suomalaisessa geeniperimässä on todennäköisesti hieman keskimääräistä enemmän kakkostyypin alkoholismia, mutta laajoja maidenvälisiä tutkimuksia ei ole toistaiseksi tehty.

Syö, et lyö

Kakkostyypin alkoholistilla taipumusta aggressiivisuuteen tuo serotoniinitason mataluus ja uusien tulosten mukaan myös lihassokerin eli glykogeenin vähäisyys, Virkkunen kertoo. Kun tällaisilla ominaisuuksilla varustettu ihminen ryyppää syömättä koko illan ja jonottaa nälkäisenä ruokaa, viha leimahtaa helposti.

- Klassiset nakkikioskitappelut voivat selittyä lihassokerin vähäisyydellä. Säännöllinen syöminen todennäköisesti vähentäisi väkivallantekoja. Vanhan kansan viisautta saattoikin olla, että alkoholia saadakseen täytyi ostaa myös ruokaa. Sehän oli aiemmin ravintolakulttuurissamme jopa sääntönä.

Vaan miten alkoholistin saa syömään säännöllisesti? Raha kun hupenee helposti viinaan, eikä tokkurassa muutenkaan tule muistaneeksi syömisen tapaista sivuseikkaa. Lääkehoitoa aineenvaihdunnallisiin ongelmiin on olemassa, mutta ihmistä on hyvin hankalaa saada syömään pillereitä vain siksi, että ilman niitä käytös saattaa muuttua.

- Uskon silti valistuksen voimaan. Helposti ajatellaan, etteivät impulsiiviset, väkivaltaiset ihmiset ajattele ja ota opikseen, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Mielentilatutkimuksissa haastattelemani tappoon syyllistyneet ovat ottaneet tiedon syömisen merkityksestä hyvin vastaan, Virkkunen sanoo.

Jos väkivaltarikoksia halutaan vähentää, asiantuntijoiden tulee pitää ääntä syömisen ja lyömisen kohtalokkaasta yhteydestä.

Naisen paikka

Parisuhdeväkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, prostituutiota, seksuaalista häirintää. Tyttösikiöiden abortteja ja tyttöjen ympärileikkauksia. Naisen osa on usein kovin osa.

Väkivalta- ja henkirikostilastojen perusteella oma koti on suomalaisen miehen turvallisin paikka. Naiselle se on vaarallisin. Parisuhdeväkivaltaa esiintyy meillä 2-3 kertaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Noin 20 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa.

Rumia lukemia ylläpitää muun muassa vaikenemisen kulttuuri.

- Jos lyö työkaveriaan tai tuntematonta ihmistä kadulla, asiasta nousee iso haloo ja oikeusjuttu. Jos lyö vaimoaan, ei välttämättä tapahdu mitään. Parisuhdeväkivalta koetaan meillä yksityisasiaksi, tutkija ja sosiaalityöntekijä Maija Jäppinen havainnollistaa.

Vaikenemisen kulttuuri vaikuttaa jopa terveydenhoitohenkilökuntaan. Kertomukset kaatumisista menevät läpi, koska ketään ei haluta syyllistää tai painostaa. Väkivallasta kysyminen tulisi kuitenkin saada normaaliksi käytännöksi terveydenhoidossa. Yrityksiä siihen suuntaan on tehtykin jo.

Miksei uhri jätä väkivaltaista kumppaniaan? Kaikissa suhteissa on hyvätkin hetkensä, Jäppinen muistuttaa.

- Lyöjä on usein uhrin läheisin ja rakkain ihminen. Uhri saattaa myös tuntea häpeää siitä, ettei kykene tekemään eropäätöstä. On vaikeaa paljastaa kumppaninsa väkivaltaisuus tuttavapiirille.

Kuka ottaisi vastuun?

Mistä parisuhdeväkivalta sitten alkaa? Usein sitä selitetään mustasukkaisuudella. Tässä mennään Jäppisen mielestä vikaan.

- Mustasukkaisuus on yksi henkisen väkivallan muoto eikä sitä tule ymmärtää liikaa. Mustasukkainen yksilö tarvitsee apua ongelmaansa. Väkivaltaa ei vähennä ainakaan se, että mustasukkaisuutta pidetään miehen luontaisena ominaisuutena.

Kodin sisäisellä väkivallalla on ikävä taipumus toistua ja pahentua. Kun asiaan ei puututa, kierrokset kovenevat. Euroopan neuvoston tutkimuksen mukaan parisuhdeväkivaltaa koetaan keskimäärin 30 kertaa.

- Toistuvuus tulisi huomioida tutkinnassa ja tuomioissa. Sovittelun käyttö parisuhdeväkivaltatapauksissa pitäisi lopettaa kokonaan rikoksentekijän ja uhrin läheisen suhteen takia, Maija Jäppinen sanoo.

Läheisimmän ihmisen alistaminen nyrkillä jatkuu niin kauan kuin kukaan ei ota vastuuta tilanteesta. Uhri ei aina pysty, hakkaaja ei tunnusta omaa osuuttaan ja yhteiskunta väistää ongelmaa. Jos toimintamallien muuttaminen on mahdollista, parisuhdeväkivallan malli pitäisi - tuhota.

Artikkelin lähteenä on käytetty myös Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Aggressiivinen lapsi (Otava) sekä Jonathan Gloverin kirjaa Ihmisyys (LIKE).

Kommentit

Juha Korhonen - 11.9.2008

Olen lukenut myös, että jotkut ovat aggressiivisia siksi, että voivat. Eli taitavat ja fyysisesti kykenevät hankkiutuvat mielellään mm. nakkikioskijonon kahinoihin.

Tasa-arvoista feminismiä - 30.7.2008

Olisiko esimerkiksi tasa-arvon puitteissa laadittava myös seuraavanlainen katsaus: "Miehiin kohdistunut väkivalta 2008"?

61. Onko nykyinen avio- tai avovaimosi käyttäytynyt joskus väkivaltaisesti sinua [tai lapsinne] kohtaan, kuten: [...].

(Kysymyspatteristoa tulisi tässä tapauksessa tietysti laajentaa koskemaan myös puolision institutionaalisten toimijoiden välityksellä harjoittama väkivalta.)

Olisiko tuloksena myös: "Useimmiten vastaajat, jotka olivat kokeneet väkivallalla uhkailua, olivat kokeneet myös fyysistä väkivaltaa."?

Lea Huttunen - 23.6.2008

Toivoisin väkivallasta laajempaa keskustelua. Miten paljon äkkiväärä väkivalta kumpuaa kulttuurisesta väkivallasta? Suomalainen todellisuus on kuitenkin hyvin rajoittunutta hyväksymisessään. kuinka paljon väkivalta on myös halua päästä ulos tästä suvaitsemattomuuden ja ahdasrajaisuuden ilmapiiristä. Leif Salmén kuvaili hyvin HS:ssä hiljan julkaistussa haastattelussaan, miten suomalaiset rajaavat oman olemisensa olemattomiin ja kansan näin ollen lähes hengiltä. Haluaisin keskustlua väkivallasta kapinana tätä ahdasmielisyyttä ja hengen kapeutta vastaan. biologiset ja oppimispsykologiset selitykset eivät mielestäni riitä kertomaan juuri suomalaisten väkivallasta.

Henri K. - 23.6.2008

"Noin 20 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa."

Minua kiinnostaisi tietää, mihin tutkimukseen tämä tieto pohjautuu? Toivon sydämestäni, ettei surullisenkuuluisaan UTH-tutkimukseen, jonka kysymyspatterissa mm. seksistä kieltäytyminen ja murjotus katsottiin väkivallalla uhkaamiseksi. Toki listalla olivat sellaisetkin parisuhdesynnit kuin vaatiminen tilille rahankäytöstä sekä töykeys naisen ystäviä kohtaan.

leo.lapio@wippies.fi (nainen) - 25.6.2008

Aivan uutta oli ravinnon osuus väkivaltaiseen käytökseen.
Olisi mielestäni aiheellista korostaa ulkopuolisten passivinen suhtautuminen väkivaltaan lähes sen kaikissa muodoissa.
Parhaiten taidetaan ottaa kantaa eläimiin kohdituvassa väkivallassa.
Varsinkin silmää tekevät saavat jatkaa käytöstään ns hamaan tappiin asti.
Se pitkään jatkunut väkivalta vie ihmisarvon ja estää irrottautumisen sekä avun hakemisen. Todellista aivopesua, joka olisi tullut myös korostaa.

Heikki M. Virta - 30.6.2008

Hyvä artikkeli ja paljon hyviä pointteja. Minua kuitenkin suuresti suututtaa, kun tämä oli taas vain yksi artikkeli muiden joukossa, joissa näkökulma on naiskeskeinen.

Pitäisikö perheväkivalta-tematiikan vähitellen päästä eroon "mies hakkaa naista" -näkökulmasta? Miksi mies on AINA oletuksena väkivallantekijäksi, kun puhutaan perheväkivallasta? Muistan nähneeni tilastoja, joissa nainen on lähes yhtä usein väkivallan tekijänä kuin mieskin. Yhtään väheksymättä väkivallan kohteena olevien naisten tuskaa en voi ymmärtää, miksi väkivallan kohteena oleva mies unohdetaan. Johtuuko kenties siitä, että miehen on vielä vaíkeampaa, lähes mahdotonta tulla ulos vastaavasta tilanteesta? Riskit ovat liian suuret. Vallalla olevan käsityksen mukaan mies on aina syyllinen ja riitatilanteessa menettäisi kaiken - perheen ensimmäisenä.

Tällaiset artikkelit ovat omiaan vain voimistamaan tällaista käsitystä ja toimintamalleja esim. lastensuojelussa. Tämä on lisäksi osa sitä syntynyttä henkisen väkivallan kulttuuria, minkä kohteeksi miehet ovat joutuneet.

Maija Jäppinen, VTM, tohtorikoulutettava - 28.7.2008

TUTKIJAN VASTAUS
Henri K.:lle:

***

Luku on Oikeuspoliittisen tutkimus-laitoksen tutkimuksesta "Naisiin kohdistunut väkivalta 2005", järjestyksessä toisesta Suomessa toteutetusta laajasta ns. naisuhri-tutkimuksesta. Tutkimusraportti
kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa

http://www.optula.om.fi/37928.htm.

Tutkimuksessa ei ole tulkittu seksistä kieltäymistä tai murjottamista väkivallalla uhkailuksi.

Tässä kysymyssarja, jolla fyysisen ja seksuaalisen parisuhdeväkivallan yleisyyttä on tutkimuksessa selvitetty:

61. Onko nykyinen avio- tai avomiehesi käyttäytynyt joskus väkivaltaisesti sinua kohtaan, kuten:

a) uhkaillut sinua väkivallalla:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
b) estänyt sinua liikkumasta tai tarttunut kiinni:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
c) läimäissyt:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
d) heittänyt sinua jollakin kovalla esineellä:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
e) lyönyt nyrkillä, kovalla esineellä tai potkinut:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
f) kuristanut tai yrittänyt kuristaa:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
g) ampunut tai lyönyt teräaseella:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
h) hakannut päätäsi johonkin:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
i) painostanut, pakottanut tai yrittänyt pakottaa seksuaaliseen
kanssakäymiseen:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?
j) käyttäytynyt väkivaltaisesti jollain muulla tavalla, miten?
- viimeisten 12 kuukauden aikana?
- aikaisemmin?

Väkivallalla uhkaamisesta esitettiin siis vastaajille suora kysymys.

Useimmiten vastaajat, jotka olivat kokeneet väkivallalla uhkailua, olivat kokeneet myös fyysistä väkivaltaa.

Hannele - 25.6.2008

Kirjastossamme on henkilökunnan mielilukemistolle osoitettu näyttelytila. Tänään asetin siihen mm. Keltikangas-Järvisen: Aggressiivinen lapsi-kirjan. Kasvatustieteilijänä valintani oli tarkoituksellista. Mielestäni vanhempien kasvatustietoisuuden korostaminen mediassa, kirjallisuudessa ja julkisessa diskurssissa tuo esiin ohjauksellisia ulottuvuuksia, joita tarvitaan entistä enemmän nykyisessä yksilökeskeisessä post-modernissa yhteiskunnassa.

Mirkka Salo - 25.6.2008

Artikkelin verkkoversio on hyvä, mutta lehtiversio ei näköjään taaskaan ollut kosher ilman "natsien pahuutta" ja juutalaisia uhreina eli 1930- ja 40 -luvun tapahtumia taas samalta näkökannalta kuin edelliset Yliopistolehdet vaikka kuinka kauan kestäneenä toistona.

Asiaan sopivampaa olisi ollut käsitellä poikavauvojen ympärileikkauksen väkivaltaa ja sen mahdollista vaikutusta juutalaisen uskonnon ja esim. juutalaisen filmiteollisuuden juoniformaattien sekä useiden muiden juutalaisten ilmiöiden väkivaltaisuuteen.

Kirsti - 16.7.2009

Miten poikavauvojen ympärileikkaus vaikuttaa seksuaalisuuteen myöhemmin?
Tästä ei puhuta. Naisen "ympärileikkauksen" seuraukset ovat onneksi hyvin tiedossa.

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).