Itsensä keritsijät

Yliopisto-lehti 12/2008

Evoluutio parturoi Homo
sapiensin sileähköksi.
Ihmisen karvoitus ei käy
turkista, ennemminkin
höyhenistä. Mutta ne vähätkin karvat tuntuvat olevan liikaa milloin missäkin kohtaa
vartaloa. Miksei apinan
serkku saa olla eläimellinen?

Tyynet, kalvaat kasvot taidemuseon hämyssä: Lucas Cranach vanhemman maalauksen vakava nuori nainen katsoo takaisin arvonsa tuntevana, ylväänä ja kirkasotsaisena. Kirkasotsaisena hyvinkin - naisen hiusrajaa on nostettu nyhtämällä irti alimmat otsasuortuvat juurineen. 1500-luvun paremman väen kauneusideaaliin kuului myös kulmakarvojen nyppiminen kokonaan pois.

- Kauneusihanteet ovat aina säädelleet karvoitusta. Meidän aikamme ei ole tässä suhteessa sen kummempi, vaikkeivät Cranachin ikuistamat muilupäät enää ole muodissa. Miehillä on ollut oma karvoihin liittyvä kilvoittelunsa, eihän eurooppalainen peruukkimuoti suinkaan ollut naisten yksinoikeutta, visuaalisen kulttuurin tutkija Anita Seppä muistuttaa.

Hiukset ovat ehkä naisen kruunu, mutta kruunulla on painonsa. Tukkaa peitetään huivein ja hunnuin. Tukkaa suoristetaan ja kiharoidaan, vaalennetaan, hennataan ja tummennetaan. Karvoja säätelee tehokas kauneusteollisuus mainoskoneistoineen, jonka tehtävänä on vakuuttaa siitä, ettei käy päinsä liihottaa ilman ravitsevan hiusnaamion suomaa pehmeyttä tai kermaisen kiiltovahan antamaa itsetuntolisää.

- Kauneusihanteet ovat osin bisnestodellisuuden muokkaamia ja vahvistamia, Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksella toimiva Seppä tuumii.

- Myös miesten ulkomuodon säätely on tiukentunut ainakin Yhdysvalloissa, jossa kaupunkien nykymiehet trimmaavat karvojaan siinä missä naiset. Ulkonäköön liittyvä kontrolli liittyy monin tavoin kapitalismin logiikkaan ja tuotantokoneiston toimintaan.

Naisten vaiettu salaisuus

Tukka kuuluu siihen karvoituksen osaan, jota länsimaissa sopii näyttää ja jota sopii olla paljon, vähän - tai ei ollenkaan. Pitkätukkainen ja kaljupää kulkevat sopuisasti rinta rinnan. Muun karvoituksen laita on kehnommin. Karvoja peitetään, poistetaan ja kaihdetaan.

- Eri aikakausien kauneusihanteissa on ollut hupaisia vaihteluja ja vastakkaisuuksia, esimerkiksi 1700-luvun eurooppalaisessa naiskauneusihanteessa suosittiin luisuja pullonkaulahartioita. Naisten karvoja on kuitenkin aina nypitty. Saksalaisissa 1700-1800-luvun kauneusoppaissa ihannoitiin edelleenkin korkeaa otsaa, joten hiusrajan kivulias operoiminen jatkui vuosisatoja.

Mies on saanut komeilla partansa ja viiksiensä kanssa säätynsä mukaisesti. Naisen rinnan ja kasvojen alueella karvat ovat olleet perin ei-toivottuja - poikkeuksina pitkät silmäripset ja meidän aikoinamme myös kauniisti kaartuvat kulmakarvat.

- Karvainen miesihanne on saattanut olla sivistyneistön mielestä barbaari, villimiesmäinen. Miehen karvaisuutta on silti pidetty arvossa, sillä siihen on liittynyt seksuaalisen viriiliyden symboliikkaa.

Naisen karvoituksella tällaista symboliarvoa ei ole, vaan seksikkään naisen stereotypia on sileä, ajeltu. Karvojen nyhtäminen tai peittely on saattanut merkitä karvaisen suvun naisille vaiettua salaisuutta, monen sukupolven taakkaa. Eteläeurooppalaisilla naisilla on usein tumma vahva karvoitus, jonka poistaminen on merkinnyt sekä fyysistä kipua että henkistä taakkaa.

Parran arvo

Karvoitus on tuonut mielleyhtymiä eläimellisyyteen ja sitä myöten seksuaalisuuteen, jota on ihmiskulttuurissa rajoitettu ajastaikaan, varsinkin naisten osalta. Estoton seksuaalisuus on kaiketi yhtä harvinaista kuin estoton karvaisuus.

- Nainen on länsimaisessa ajattelussa samaistettu Luontoon siinä missä mies on edustanut Järkeä. Mutta luonto ei kuitenkaan ole saanut näkyä naisen ulkomuodossa, Seppä sanoo.

Miksi on yhäkin niin vaikea hyväksyä, että ihminen on eläin eläinten joukossa, nahkoineen ja karvoineen? Edes vanhalla matriarkalla ei ole ollut oikeutta olla komeasti karvainen kun taas parrakkaan miehen arvokkuutta ei riistä kuin korkeintaan mies itse.

Jopa läski on pienempi paha kuin karvat, Seppä tuumii. Yhdysvalloissa pahin selluliittikauhu laantui, kun muotiin tuli latinotyyppinen keinuva peffa. Mutta karvakapinaa ei vain kuulu.

Ehkä karvainen nainen uhkaisi liiaksi tiukkaa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää. Tutkija miettiikin, onko jossain vaiheessa odotettavissa reilusti karvaisen apinatytön paluu.

- Apinatyttö olisi kettutytön jalostettu jatko-osa. Karvaisten naisten emansipaatio antaa odottaa itseään, Anita Seppä toteaa.

Jazztyttöjen koronjäljissä

John Lennonin tähtikuvasta väitellyt populaarimusiikin tutkija Janne Mäkelä tietää, että jos karvainen nainen on kauhistus, myös pitkätukkapojat nostattivat kiihkeitä tunteita 1960-luvulla. Onnellista kiihkoa ja yhtä kiihkeää inhoa. Populaarikulttuurissa ensimmäiset karvakapinalliset taisivat kuitenkin olla jazztytöt, nuo synnilliset lyhyttukat.

- Lyhyeksi singlatut hiukset, lyhyet helmat, solmio kaulassa ja tupakka suupielessä olivat askelia kohti androgyyniä, entistä rohkeampaa naiskuvaa. Jazzin tahdissa tanssivat flapper-tytöt leikittelivät poikamaisuudella ja heidät koettiin uhkaaviksi juuri siksi. Miehisyyden kuvasto oli vaarassa, Suomen pop- ja jazz-arkiston johtajana toimiva Mäkelä selittää.

Jazztytöt ovat poikkeus kaavasta. Enimmät karvakapinat populaarimusiikin areenalla ovat nimittäin olleet miesten manifesteja: punktöyhdöt, ska-kaljut, heviviikset. Hakaneula poskessa kulkeva töyhtötyttö saattoi sentään 70-luvulla olla suurempi hätkähdyttäjä kuin rotteninsa kuunnellut poikapunkkari.

Pitkätukkainen poika

Miksi 60-luvun moppipäät tekivät niin suuren vaikutuksen ja aiheuttivat niin paljon närää? Osin kyse oli klassisesta isänmurhasta. Sota-ajan jäljet tuulettuivat talosta rockin räimeessä - ja sekä poikien hiukset että isien naamat venähtivät.

- Pitkää tukkaa pidettiin paitsi naismaisena myös epähygieenisenä. Hygienia on yksi keskeinen karvoitukseen liittyvä kysymys, josta emme ole edelleenkään päässeet eroon, Mäkelä muistuttaa.

Vanhempi sukupolvi oli pyristellyt eroon köyhyyden stigmoista, liasta ja ruokkoamattomuudesta. Ja sitten uusi polvi vähät välitti koodistosta, kasvatti tukkansa sukupuolettomaksi ja alkoi köyhäillä!

- Hippi-ideologiaan kuului vaurastumisen kritiikki, tietoinen köyhäily. Karvojen kasvattaminen oli vain osa sukupolvikapinaa.

Kapinan laita taitaa tänä päivänä olla heikompi kuin karvojen. Millä kukaan enää ketään voisi hätkähdyttää, kun kaikki on jo nähty? Naisartisti saa olla kalju ja rastatukatkin ovat niin kovin siistejä.

- Ulkomuodostaan ja hygieniastaan piittaamaton, todella suttuinen olento rikkoisi jo kaavaa vastaan. Toinen seikka voisi olla miesten rintakarvojen paluu, sillä ne ovat pitkään olleet jonkinlainen populaarikulttuurin vitsi, naurettavaksi koettu asia, Mäkelä miettii.

Raskaan musiikin alueella karvatietoisuus kulkee mukana taiten: viikset ja pitkät hiukset ovat osa parodiaa, jopa heviäijien rintakarvat saavat vilahtaa.

Terve karva!

- Tapakoodit ovat muuttuneet hiljalleen, Suomessakin. Kun kymmenkunta vuotta sitten ajelin pääni, siilitukka yhdistettiin skineihin, äärioikeiston uhkaan. Nyt kaikki käy - kaikki paitsi naisten sääri- ja kainalokarvat, Mäkelä toteaa.

Totta, vielä 70-luvun uinti- ja saunareissuilla saattoi nähdä naisten kainalokarvoja eikä niitä paheksuttu. Ajeltua alapäätä sen sijaan olisi kyllä ihmetelty. Nyt kosmetologit tarjoavat karvanpoistoja naamasta sääriin, eikä brasilialainen vahaus ole sen kummempaa kuin yksi monista kauneuspalveluista. Silohävyistä ei ole sittenkään kovin pitkä tie korkeaotsaisiin, tukkaansa nyhtäneisiin neitoihin.

Anita Sepän tavoin myös Janne Mäkelä miettii luomumuodin mahdollisuuksia. Ehkäpä ilmastonmuutos vaikuttaa osaltaan estetiikkaan. Jos kulutustottumukset muuttuvat luomummiksi, karvat saattavat vallata pinta-alaa planeetan hyvää ajattelevasta ihmisestä. Tiedostava, terve mieli terveessä karvaisessa kehossa!

- Sääri- ja rintakarvat saavat vihdoin rehottaa, kun ihmiskunnan huomio keskittyy Maan pelastamiseen kulutusjuhlan sijaan, Mäkelä hahmottelee.

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).